Ei Trinidadin väestö ole sen viisaampaa kuin kansa muuallakaan: ei se ymmärtänyt kasvattavansa keskellään suurmiestä. Ei kerätty muistitietoa eikä tosiasiaa tulevan kansallissankarin alkutaipaleesta. Ganesh Ramsumairin suuruus ei tullut trinidadilaisille ilmeiseksi edes silloin, kun hän julkaisi omaelämäkertansa Syyllisyyden vuodet. Tämä kirja kertoo nyt Ganesh Ramsumairin, hierojan, mystikon ja Brittiläisen imperiumin ritarikunnan jäsenen tarinan. Onhan hänen historiansa tavallaan myös oman aikakautemme historia. Ja osoittihan hän omalla elämällään todeksi viisauden: lopultakin kaikki tapahtuu ihmisen parhaaksi, kunhan vain tietää olevansa matkalla johonkin suureen, vaikkei moneen pitkään vuoteen millään ilveellä pystyisi tajuamaan mikä se suuri on. Täysinoppinut hieroja näyttää V.S. Naipaulista suomalaiselle lukijakunnalle uuden puolen: se on riemastuttava, rakastettava satiiri vielä ”viattomuutensa aikaa” elävästä yhteiskunnasta, siinä rehoittavat tropiikin värit, kodikas korruptio, ihastuttavan puhdasmielinen kateus, juonittelu, lämmin itsekkyys, ihmisen mittojen mukainen epäoikeudenmukaisuus. (Takakansiteksti)

Kirjailija

V. S. Naipaul (oik. Vidiadhar Surajprasad Naipaul, s. 1932 Changuanas, Trinidad ja Tobago) on trinidadilais-brittiläinen kirjailija, jolla on intialaista sukujuurta. Häntä pidetään yhtenä merkittävimmistä elossa olevista brittikirjailijoista. Naipaul palkittiin Nobelin kirjallisuuspalkinnolla vuonna 2001. Hänen isoisänsä työskenteli sokeriruokoviljelmällä ja hänen isänsä oli toimittaja ja kirjailija. Naipaul muutti Britanniaan vuonna 1950 ja suoritti BA-tutkinnon Oxfordin yliopistossa 1953. Hänen esikoisteoksensa The Mystic Masseur (Täysinoppinut hieroja) julkaistiin vuonna 1957. Naipaul on kirjoittanut proosan lisäksi matkakirjoja. Hän asuu Englannin Whiltshiressä, Stonehengen lähellä.

V. S. Naipaul, Wikipedia (fi)

V. S. Naipaul, The Nobel Prize in Literature, 2001

Kalle Päätalo, Iijoelta etelään. Kesä -52 alkaa Kallen kotiselkosilla poutaisena. Koillismaan taivaalla on pahaenteisiä savupilviä, kun metsähallituksen maita kulotetaan ja kulo tämän tästä karkaa metsäpaloksi. Kallen sisällä kytevä mustasukkaisuus pysyy hallinnassa, ja pariskunnan elämä on ulkoisesti sopuisaa. Nelisin, yhdessä Kallen sisaren ja lankomiehen kanssa tehdään seikkailurikas juhannusmatka Julma-Ölkyn jylhälle rotkojärvelle, jonne johtavat polut vielä ovat enemmän porojen kuin turistien tallaamia. Suomi maksaa loppuun sotakorvauksensa. Armi Kuusela valitaan Miss universumiksi. Kummun Kalle saa ajokortin ja alkaa herättää kauhua maantiellä. Kallioniemen Riitu lentää lentokoneella Martan poikien kanssa, ja Pikku-Kallea epäillään pelkäämisestä. Ja maapallon ikä selviää Hiltu-Iikan pirtissä, jossa vieraat eivät väittele isännän kanssa. Kesken olympialaisten seuraamisen järjestyy kunnan taholta uusi ikävä yllätys, joka kypsyttää Kallen eroamaan virastaan. On hyvästeltävä kotiseutu, mutta sitä ennen on ylitunnollisen miehen tehtävä loppuun lupaamansa työt. joista mieluisin on kotipirtin maalaaminen hyvine kavereiden kanssa. Syksyinen Tampere ottaa tuttuna vastaan lopullisen asukkaansa. Kirvestien talon yläkerrassa lämpenee kotisauna, jonka löylyvuoroja Lainan henkiystävä Salli alkaa enteellisesti järjestää. Tässä jättisarjan 23. osassa on hallitsevana tuntemuksena helpotus. Suuri kansallinen ponnistus on nostamassa maan ahdingosta pitkän hyvinvoinnin ajan alkuun. (Takakansiteksti)

Kirjailija

Kalle Päätalo (1919 Taivalkoski – 2000 Tampere) oli tunnettu suomalainen kirjailija. Päätalo tunnetaan parhaiten omakohtaisiin kokemuksiin perustuvista Koillismaa- ja Iijoki-sarjoista, joista jälkimmäinen on omaelämäkerrallinen teos. Päätalon tuotanto sisältää 39 romaania, kolme näytelmää ja kertomuskokoelmaa. Päätalo kuvasi teoksissaan usein metsä- ja rakennustöitä, joista hänellä oli paljon omakohtaisia kokemuksia. Päätalon koko tuotanto kertoo köyhyydestä ja kurjuudesta, rehellisellä työllä kunnon elinmahdollisuuksien puolesta ponnistelevasta kansanosasta.

Kalle Päätalo, Wikipedia (fi)

Niko Kazantzakisin jälkeensä jättämä romaani ’Veljesviha’ on järkyttävä kuvaus Kreikan sisällissodasta II maailmansodan jälkeen. Tämä teos, jolla on vakava sanoma koko taistelevalle ihmiskunnalle, tilittää syvällisesti myös tekijänsä kauan kypsyneitä ajatuksia elämästämme täällä ja suhteestamme Jumalaan. Romaanin tapahtumapaikkana on pieni, karu kylä Epeiroksen vuosiseudulla toista maailmansotaa seuranneen sisällissodan aikaan. Kyläläisten ja vuorilla piileskelevien kommunistisissien – ’mustalakkien’ ja ’punalakkien’ – välillä vallitsee leppymätön vaino. Kylään majoitettu sotaväenosasto vastaan sissien ryöstöretkiin kostorekillä, molemmat hautovat keinoja antaakseen lopullisen iskun. Tämä sotatila merkitsee kummankin puolen yksityisille ihmisille rajattomia kärsimyksiä, joita kirjailija kuvaa vavahduttavan konkreettisesti ja kiihkeän myötätuntoisesti. Siviilihenkilöitä, joiden epäillään olleen kosketuksissa sissien kanssa, teloitetaan armotta. Lapsia kuolee nälkään. Romaanin mahtava ja vaikuttava keskushahmo on kylän pappi isä Jannaros, joka myötäelää ja -kärsii tämän veljesvainon intensiivisesti ja keskustelee Jumalan kanssa yötä päivää ihmisten kärsimyksistä vaatien, uhaten, rukoillen, riidellen, rienaten. Tämä vitaalisen väsymätön vanha pappi, totuuden etsijä ja ihmisveljeyden aatteen edustaja, kuuluu Kazantzakisin suuriin henkilöhahmoihin. Lihaa ja verta ovat kirjan muutkin henkilöt, joista monen kohtalo täytyy säälimättömissä taisteluissa – heidän joukossaan papin oma varhain kotoa karannut poika, nyt hurja ja pelätty sissikapteeni. Pappi Jannaroksen painissa Jumalan kanssa tulee esiin Kazantzakisin omin elämänkatsomus ja hänen koko iän kestäneen uskollisen etsintänsä tulos, jolle hän teoksissaan on uudelleen ja uudelleen antanut konkreettisen muodon. Kauan Jumalan kanssa oteltuaan pappi tekee raskaan valintansa: yrittää johdattaa taistelevat osapuolet sovintoon ja kuolee marttyyrikuoleman. Romaani on järkyttävä kuvaus omasta ajastamme, syvästi kreikkalainen ja silti sanomaltaan yleisinhimillinen. Sen vakavaan sisältöön kutoutuu myös jotakin Kazantzakisin jäljittelemättömästä huumorista, ja sen sanomaa korostaa kirjoittajan selkeä ja voimallinen, maanläheinen tyyli. (Lieveteksti)

Kirjailija

Níkos Kazantzákis (1883 Iraklion, Kreeta, Kreikka – 1957 Freiburg, Länsi-Saksa) oli kreikkalainen kirjailija, runoilija, näytelmäkirjailija ja filosofi. Kazantzákis valmistui oikeustieteen tohtoriksi 1906 Ateenassa, mutta jo ennen sitä hän oli luonut uraa kirjailijana ja filosofina. Hän oli myös poliittinen aktiivi, jonka kiinnostus oli aluksi kohdistunut kreikan kansankielen eli dimotikín saamiseen virallisen kielen asemaan. Hänen pääteoksenaan pidetään vuonna vuonna 1938 ilmestynyttä Odýsseia (Οδύσσεια) -runoteosta. Romaanit saavuttivat kuitenkin suuremman kansansuosion. Niissä yhdistyvät ihmistutkiskelu, mystiikka, kristillisyys ja raju aistillisuus.

Níkos Kazantzákis, Wikipedia (fi)

Mitä sota tekee kaikkein pienimmille? Sen joutuvat aikuiset rajusti kohtaamaan elokuun päivinä 1943. Omavaraistalous kukoistaa Kesäkalliossa, Selma Kelon huvilalla, jonne joukko kuopiolaisia on vetäytynyt. Rutiinit järkkyvät, kun Lassi Tuomi tulee huvilalle vaimoaan ja kaksosiaan etsimään, suoraan rintamalta. Lapset koettavat käsittää maailman tapahtumia, aikuiset yrittävät ne edes hetkeksi unohtaa. Kun venetsialaisia viimein juhlitaan Hietasalossa, monia isoja päätöksiä on jo tehty.

Teos on Sirpa Kähkösen Kuopio-sarjan itsenäinen 6. osa.

Kirjailija

Sirpa Kähkönen (s. 1964, Kuopio) on suomalainen kirjailija ja suomentaja. Hänen tuotantonsa on keskittynyt erityisesti historiallisiin ja yhteiskunnallisiin aiheisiin.  Kähkösen kaksi ensimmäistä kirjaa olivat nuortenromaaneja. Varsinaisen läpimurtonsa kirjailijana hän teki historiallisella Kuopio-romaanisarjallaan. Kähkösen teokset ovat saaneet useita Finlandia-palkintoehdokkuuksia.

Sirpa Kähkönen, Wikipedia

Sirpa Kähkönen, Kirjasampo

”Syö säästäen, sammakko, savea, sillä maailman sivu on pitkä”, sanotaan sananparressa. Mauri Sariolan uuden romaanin sankari Arvi Laanila on nuori paperi-insinööri, joka lähtee maailmalle koettelemaan siipiään. Hän saa yllättäen vastuunalaisen ja vaikean tehtävän: hän joutuu sivusta valvomaan, että suomalaisen paperikoneen asennus Englannissa tapahtuu kunnolla. Asennusryhmän johtaja, insinööri Vuotso haistaa kuitenkin palaneen käryä, ja miesten välit kärjistyvät uhkaavasti työn lähestyessä loppuaan. Tilanne ratkeaa monen jännittävän tapahtuman jälkeen, ja Laanila saa uuden tehtävän: hänen on itse huolehdittava vastaavanlaisesta tehtävästä Turkissa ja hän joutuu toden teolla katsomaan vaikeuksia silmiin. Mauri Sariola hallitsee vaivatta uuden aihepiirinsä, hän kertoo samalla kertaa jäntevästi ja rennosti miehistä, joiden hermot vastuullinen työ ja pitkäaikainen oleskelu vieraalla maaperällä on kiristänyt räjähdyspisteeseen. Tapahtumien latautuneen rytmin katkaisevat luontevasti Laanilan lomamatkat Mallorcalle ja Prinssisaarille, etelän häikäiseville turistiseuduille, joiden elämänsyke on yhtä kiihkeää, mutta laadultaan toisenlaista. (Takakansiteksti/Kirjasampo)

Kirjailija

Mauri Sariola (1924, Hattula – 1985, Helsinki) oli suomalainen kirjailija, toimittaja ja kääntäjä. Hänet tunnetaan erityisesti rikosromaaneista, joissa sankarina on usein komisario, sittemmin rikostarkastaja, Olavi Susikoski. Sariola kävi oppikoulunsa Hämeenlinnan lyseossa ja Toijalan yhteiskoulussa. Hänen kutsuttiin asepalvelukseen kesken lukion keväällä 1943. Sotien jälkeen hän aloitti opinnot Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa, mutta keskeytti opinnot ennen valmistumista. Hän toimi Helsingin Sanomien oikeussalitoimittajana alkuvuodesta 1956 lähtien, minkä lisäksi hän suomensi kymmenkunta englanninkielistä romaania. Esikoisromaaninsa Laukausten hinta Sariola kirjoitti keväällä 1956, ja siitä alkoi hänen lähes 30 vuotta kestänyt kirjailijan uransa. Hän on kertonut saaneensa sysäyksen kirjoittamiseen käännösdekkarien kehnosta tasosta. Vapaaksi kirjailijaksi hän jättäytyi vuonna 1965. Sariolan tuotantoa on käännetty yli kymmenelle kielelle parissa kymmenessä maassa, ja hänen kirjojaan on myyty yli kaksi miljoonaa kappaletta. Sariolan perinnettä pitää yllä vuonna 1995 perustettu Mauri Sariola -seura, joka muun muassa myöntää Vuoden Susikoski – nimisen tunnustuspalkinnon henkilölle tai taholle, joka on ”edistänyt sariolalaista perintöä”.

Mauri Sariola, Wikipedia (fi)

Mauri Sariola -seura

YLE Elävä Arkisto, Musta ilotulitus on Sariolan vanhin säilynyt Susikoski-kuunnelma

Kun kuuluisa lentäjäsankari ja kiihkomielinen isolaation kannattaja Charles A. Lindbergh valitaan Yhdysvaltain presidentiksi vuonna 1940, Yhdysvaltain juutalaiset kavahtavat. Vaalikampanjansa aikana uusi presidentti on syyttänyt avoimesti juutalaisyhteisöä hyödyttömään sotaan yllyttämisestä. Lindberghin Yhdysvallat kieltäytyy lähtemästä sotimaan Eurooppaan Hitleriä vastaan. Eristäytymisen linjan valinnut suurvalta aloittaa sodan sijasta marssin kohti painajaista. Ilmapiiri muuttuu nopeasti vihamieliseksi miljoonia Yhdysvaltain juutalaisia kohtaan. Kuristuslenkki heidän ympärillään kiristyy, mutta joukosta löytyy myös opportunistisia Lindberghin myötäilijöitä. Salajuoni Amerikkaa vastaan on romaani, joka esittää newarkilaisen Rothin perheen nuorimman pojan Philin näkökulmasta kauhun vuodet, jolloin Yhdysvaltain juutalaiset seuraavat voimattomina kotimaansa muuttumista uuden presidentin käsissä demokratian irvikuvaksi. Pelko on astunut Amerikkaan. Philip Roth on luonut ankaran näkemyksen ohjaaman romaanin, joka on puheenvuoro kerran todellisiin ihanteisiin uskoneen Amerikan puolesta. Salajuoni Amerikkaa vastaan on kirjailijan tuorein voimannäyttö ja tarkoin tähdätty ajatuskoe, joka hätkähdyttää, ravistelee ja puhuttelee. (Takakansiteksti)

Kirjailija

Philip Roth (1933 Newark, New Jersey - 2018 New York) oli tunnetuimpia ja palkituimpia yhdysvaltalaisia nykykirjailijoita. Hän kuului Yhdysvaltojen kirjallisuuden kärkijoukkoon yli 50 vuotta, ja julkaisi yli 30 teosta. Häntä pidettiin yhtenä 2000-luvun suurimmista suosikeista Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajaksi, mutta häntä ei kuitenkaan palkittu. Rothin isovanhemmat olivat juutalaisia maahanmuuttajia Galiciasta Espanjasta. Roth opiskeli Bucknellin ja Chicagon yliopistoissa englannin kieltä ja kirjallisuutta. Hän toimi kirjailijanuransa ohessa opettajana Iowan, Princetonin ja Pennsylvanian yliopistoissa vuoteen 1992 saakka. Rothin kirjailijanuran alku ajoittuu samaan aikaan 1960-lukulaisen yleisen amerikanjuutalaisen kirjallisuuden nousun kanssa. Roth kuvaa teoksissaan juutalaisten elämää sodanjälkeisessä Amerikassa, ja tapahtumapaikkana on usein Newarkin juutalaisyhteisön asuinseudut. Rothin tunnetuin romaani on 1969 ilmestynyt Portnoyn tauti (Portnoy's Complaint). Monissa hänen teoksissaan on kertojana ja päähenkilönä hänen vain kevyesti verhottu alter egonsa Nathan Zuckerman. Roth on saanut useita yhdysvaltalaisia ja eurooppalaisia kirjallisuuspalkintoja, ja hänen teoksistaan on tehty useita elokuvia. 

Philip Roth, Wikipedia (fi)

Philip Roth Society

"Petos toimii samalla perverssillä ja laittomalla pirstaisella tasolla kuin nautintokin. Se on nautinnon kiinnostava, manipuloiva alalaji, jossa on paljon ihmistä miellyttävää." Ira Ringold, radiotähti Iron Rinn, maankuulu Abraham Lincolnin look-alike, on nuoren Nathan Zuckermanin idoli ja esikuva. Philip Rothin amerikkalaista unelmaa luotaavan romaanisarjan toisessa osassa, Mieheni oli kommunisti, aikuinen Zuckerman tutustuu kommunistiksi leimatun Iron Rinnin elämänkohtaloon tämän veljen muisteloiden myötä. Mieheni oli kommunisti on tarina puolijumalaksi kohonneen Iron Rinnin noususta ja tuhosta, tarina ihmisen nöyryytyksestä, julmuudesta, petoksesta ja kostosta. Se on tarina ihmisen pienuudesta suurten aatteiden puserruksessa. Ja kun kertojana on Philip Roth, tuloksena on kaunopuheinen, tunteisiin vetoava, rehellisyydestään musertava ja silti hauska "avainromaani" yhdestä Amerikan historian polemisoiduimmista aikakausista. (Takakansiteksti)

Kirjailija

Philip Roth (1933 Newark, New Jersey - 2018 New York) oli tunnetuimpia ja palkituimpia yhdysvaltalaisia nykykirjailijoita. Hän kuului Yhdysvaltojen kirjallisuuden kärkijoukkoon yli 50 vuotta, ja julkaisi yli 30 teosta. Häntä pidettiin yhtenä 2000-luvun suurimmista suosikeista Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajaksi, mutta häntä ei kuitenkaan palkittu. Rothin isovanhemmat olivat juutalaisia maahanmuuttajia Galiciasta Espanjasta. Roth opiskeli Bucknellin ja Chicagon yliopistoissa englannin kieltä ja kirjallisuutta. Hän toimi kirjailijanuransa ohessa opettajana Iowan, Princetonin ja Pennsylvanian yliopistoissa vuoteen 1992 saakka. Rothin kirjailijanuran alku ajoittuu samaan aikaan 1960-lukulaisen yleisen amerikanjuutalaisen kirjallisuuden nousun kanssa. Roth kuvaa teoksissaan juutalaisten elämää sodanjälkeisessä Amerikassa, ja tapahtumapaikkana on usein Newarkin juutalaisyhteisön asuinseudut. Rothin tunnetuin romaani on 1969 ilmestynyt Portnoyn tauti (Portnoy's Complaint). Monissa hänen teoksissaan on kertojana ja päähenkilönä hänen vain kevyesti verhottu alter egonsa Nathan Zuckerman. Roth on saanut useita yhdysvaltalaisia ja eurooppalaisia kirjallisuuspalkintoja, ja hänen teoksistaan on tehty useita elokuvia. 

Philip Roth, Wikipedia (fi)

Philip Roth Society

Yön armeijat on osallistujan ja silminnäkijän kuvaus suuresta Vietnamin sodan vastaisesta mielenosoituksesta, joka järjestettiin Washintonissa vuoden 1967 lokakuussa ja huipentui marssiksi Pentagoniin. Poliisin ja mielenosoittajien välisissä yhteenotoissa pidätettiin tällöin tuhatkunta henkeä, joukossa Norman Mailer ja hänen kirjailijatovereitaan. Tästä tapahtumasta ja sen taustasta Mailer on luonut romaanin ja samalla historiallisen dokumentin. Teos on ytimiin tunkeutuva, häikäilemätön ja irvokas panoraama amerikkalaisesta yhteiskunnasta: liikemiesten, teknologien ja byrokraattien vallasta, nihilismistä ja LSD:stä, oppositiosta jota edustavat hipit, uusi vasemmisto, vallankumousradikaalit ja Mustan Vallan kannattajat keskenään riitelevine ohjelmineen. Mailer ei säästä ketään, kaikkein vähiten itseään. Hän on tämän näytelmän hirtehinen sankari, milloin tosikko, milloin ilveilijä, aina suorapuheinen ja subjektiivinen. Mutta hänen terävät oivalluksensa kattavat laajalti Yhdysvaltain ja koko nykyisen maailman ajankohtaisia ongelmia. Yön armeijat on saanut loistavan vastaanoton sekä Yhdysvalloissa että Euroopan eri maissa. Alfred Kazin kirjoittaa tästä teoksesta The New York Times Book Reviewissa: ”... Vain synnynnäinen kertoja kykeneen kirjoittamaan näin älykkään, ilkikurisen, syvällisen ja elävän historiateoksen, kuvaamaan näin eloisasti väkijoukkoja, amerikkalaisen demokratian suurta näyttämöä...” (Takakansiteksti)

Kirjailija

Norman Mailer (1923, Long Branch, New Jersey – 2007, New York) oli yhdysvaltalainen kirjailija ja toimittaja. Häntä pidetään yhtenä merkittävimmistä toisen maailmansodan jälkeisistä jälkeistä yhdysvaltalaiskirjailijoista. Mailer osoitti lahjakkuutta jo teini-ikäisenä, sillä hän pääsi opiskelemaan Harvardin yliopistoon vain 16-vuotiaana. Hän valmistui ilmailuinsinööriksi ja hänet värvättiin armeijaan, jossa hän palveli Tyynellämerellä vuosina 1944-1946. Mailer kiinnostui kirjoittamisesta jo opiskeluaikanaan, ja hän julkaisi ensimmäisen kirjoituksensa 18-vuotiaana. Hänen tunnetuin teoksensa on esikoisromaani Alastomat ja kuolleet (1948), jota on pidetty yhtenä vaikuttavimmista toisen maailmansodan kuvauksista. Häntä pidetään ei-fiktiivisen romaanin kehittäjänä, mistä esimerkkejä ovat teokset Yön armeijat (1968), joka kuvaa Vietnamin sodan vastaisia mielenosoituksia, sekä Pyövelin laulu (1979), joka kertoo vuonna 1977 teloitetun murhaajan Gary Gilmoren elämäntarinan. Hän kirjoitti elämänkerran myös henkilöistä Pablo Picasso, Muhammad Ali, Lee Harvey Oswald, ja Marilyn Monroe. Hän kirjoitti myös CIA:n historiaa läpikäyvän romaanin. Mailer tunnettiin myös amerikkalaista yhteiskuntaa arvostelevana esseistinä, sekä niin sanotun uuden journalismin yhtenä kehittäjänä.

Norman Mailer, Wikipedia (fi)

Norman Mailer 1923-2007, Ylen muistokirjoitus

Niko Kazantzakiksen historiallinen romaani Vapaus tai kuolema kertoo kreetalaisten kapinasta Ottomaanien valtakuntaa vastaan 1889.

Kirjailija

Níkos Kazantzákis (1883 Iraklion, Kreeta, Kreikka – 1957 Freiburg, Länsi-Saksa) oli kreikkalainen kirjailija, runoilija, näytelmäkirjailija ja filosofi. Kazantzákis valmistui oikeustieteen tohtoriksi 1906 Ateenassa, mutta jo ennen sitä hän oli luonut uraa kirjailijana ja filosofina. Hän oli myös poliittinen aktiivi, jonka kiinnostus oli aluksi kohdistunut kreikan kansankielen eli dimotikín saamiseen virallisen kielen asemaan. Hänen pääteoksenaan pidetään vuonna vuonna 1938 ilmestynyttä Odýsseia (Οδύσσεια) -runoteosta. Romaanit saavuttivat kuitenkin suuremman kansansuosion. Niissä yhdistyvät ihmistutkiskelu, mystiikka, kristillisyys ja raju aistillisuus.

Níkos Kazantzákis, Wikipedia (fi)

Tässä kirjassa Anna V., diplomaatin puoliso ja toimittaja, kertoo elämästään. Hän on ollut monessa mukana, tuntenut kaikki jotka on syytä tuntea. Hyvin tärkeä henkilö Annan elämässä on ollut Presidentti. Presidentin elämäntyön kunniaksi on rakenteilla ainutlaatuinen arkisto, osin salainen. Ja sitä varten Annan halutaan nyt muistavan, muistelevan. Presidentti on yhteiskunnallinen ja psykologinen trilleri, joka punnitsee historian ja muistin olemusta, yksityistä ja julkista valtaa, ihmissuhteita, rakkautta. Tragiikka ja komiikka punoutuvat erottamattomasti toisiinsa. (Takakansiteksti)

Kirjailija

Jörn Donner (s.1933, Helsinki) on ruotsinkielinen suomalainen kirjailija, elokuvaohjaaja, kansanedustajam entinen Euroopan parlamentin jäsen ja diplomaatti. Kulttuurisena moniottelijana tunnettu Donner julkaisi esikoiskirjansa jo 18-vuotiaana, ohjasi ensimmäisen lyhytelokuvansa 21-vuotiaana, perusti Suomen elokuva-arkistoa 24-vuotiaana, pääsi Pohjolan suurimman päivälehden Dagens Nyheteirn elokuvakriitikoksi 27-vuotiaana ja palkittiin Venetsian elokuvajuhlilla parhaasta esikoisohjauksesta 30-vuotiaana. Donner oli alle 20-vuotias aloittaessaan kirjallisen tuotantonsa novellikokoelmalla Välsignade liv (1951). Hän on julkaissut runsaan viidenkymmenen vuoden aikana kymmeniä teoksia. Mittavin Donnerin suoritus kirjallisuuden alalla on romaanisarja Andersin suvun tarinasta. Se käsittelee suomalaista suuryritysmaailmaa ja suomenruotsalaista yläluokkaa 1930-luvun lopusta vuoteen 2000. 

Jörn Donner, Wikipedia (fi)