Georges Simenon tunnetaan meillä ennen kaikkea komisario Maigret’n perusteella, mutta myös hänen kirjailijakuvansa toiseen puoleen suomalaiset lukijat ovat saaneet tutustua romaanien ”Rikostoverit” ja ”Pikku mies Arkangelista” välityksellä. Näitä vakavin taiteellisin päämäärin kirjoitettuja teoksia edustaa myös ”Pääministeri”. Keskushenkilö on vanha valtiomies, joka elää syrjäänvetäytyneenä ja sairauksien runtelemana Kanaalin rannalla sijaitsevassa talossaan. Hän on kyllästynyt politiikkaan, sen kompromisseihin, petoksiin ja valheisiin. Kuitenkin hän mielellään muistelee entistä suuruudenaikaansa: hän on liian kauan tottunut olemaan tapahtumien keskipisteenä, jotta voisi täysin käsittää kuuluvansa menneisyyteen. Eräänä päivänä Ranskassa puhkeaa jälleen hallituskriisi, ja tulevana pääministeriehdokkaana mainitaan Philippe Chalamont, vanhuksen entinen suojatti. Hallitusneuvottelujen kestäessä vanhalle pääministerille selviävät lopullisesti hänen todellisen vaikutusvaltansa rajat ja hinta, jonka julkisuuden henkilö joutuu maksamaan asemastaan. (Takakansiteksti)

Kirjailija  

Georges Simenon (1903 Liège, Belgia – 1989 Lausanne, Sveitsi) oli belgialainen kirjailija, joka kirjoitti ranskaksi. Hänen laajasta tuotannostaan tunnetaan erityisesti komisario Maigret’sta kertovat salapoliisiromaanit. Ensimmäinen Maigret-romaani julkaistiin vuonna 1930. Simenon on kuvannut Maigretin humanistiksi, joka ymmärtää ihmisten heikkouksia ja jonka myötätunto on pienen ihmisen puolella. Myös Simenonin romaanituotannossa kuvataan usein kriisiin ajautuneen yksilön sortumista yhteiskunnan lakien ulkopuolelle. Georges Simenon oli 1900-luvun määrällisesti tuotteliaimpia kirjailijoita: hän kirjoitti yli 400 romaania tai novellia ja kirjoitti työskennellessään noin 70 sivua päivässä. Simenonin kirjoja on käännetty 55 kielelle ja niitä on myyty kansainvälisesti yli 1,4 miljardia.

Georges Simenon, Wikipedia (fi)