MacLeanin hyytävä seikkailu Alaskan lumikentiltä. Jättiläismäinen öljyjohto sabotöörien armoilla. Kahinoissa mukana suomalainen moottorikelkkaihme Finncat.  ”Lähiaikoina tulee öljyjohtoon vähäinen vuoto, mutta riittävän suuri vakuuttamaan että voimme pysäyttää öljyn virtaamisen milloin ja missä kohdassa tahansa.” Dermott ja Mackenzie ovat selvittäneet uransa aikana kymmenet öljysabotaasit. Mutta nimettömän uhkaajan ilmoitus asettaa heidät tuskallisen tilanteen eteen. Läpi Alaskan tundran luikerteleva 1 300 kilometrin mittainen öljyjohto on ihmisen rakennelmista mahtavin, mutta se on myös haavoittuva kuin jättiläismäinen matelija. Heidän ei tarvitse odottaa kauan. Pumpppuasema nelosella, keskellä lumiaavikkoa, tapahtuu pieni räjähdys. Aseman kaksi hoitajaa löydetään pahoin palaneena, luodinreikä otsassa. Ketkä ovat sabotaasin takana? Koska tulee seuraava uhkaus? Mitä he haluavat? Dermott ja Mackenzie tietävät vain sen, että vastassa on vihollinen, joka ei tunne sivistyneitä sodankäyntitapoja... (Takakansiteksti)

Kirjailija

Alistair MacLean (1922 Glasgow, Skotlanti – 1987 München, Saksa) oli skotlantilainen romaanikirjailija, joka kirjoitti menestysjännäreitä ja seikkailukirjoja. Niistä parhaiten tunnetut ovat Saattue Murmanskiin (1956) ja Navaronen tykit (1957). MacLean palveli toisessa maailmansodassa Britannian laivastossa torpedomiehenä. MacLeanin esikoisteos Saattue Murmanskiin perustui hänen omiin sotakokemuksiinsa. Teoksen suuren menestyksen jälkeen MacLean pystyi omistautumaan sotatarinoiden, vakoilujuttujen ja muiden seikkailutarinoiden kirjoittamiselle. 1960-luvun alkupuolella MacLean julkaisi kaksi kylmän sodan maailmaan sijoittuvaa romaania salanimellä Ian Stuart. Luonnolla, erityisesti merellä ja arktisella Pohjolalla, on tärkeä rooli MacLeanin tarinoissa, ja hän käytti maailman monia eksoottisia paikkoja kirjojensa tapahtumapaikkoina. MacLeania viehättivät myös tekniset yksityiskohdat. MacLean julkaisi 28 romaania, novellikokoelman, sekä henkilökuvauksia.

Alistair MacLean, Wikipedia (fi)