Norjanmerellä partioivan sairaalalaiva San Andreaksen mieheistö ei usko punaisten ristien eikä yöllä loistavien valojen takaavan Geneven sopimuksen mukaista turvallisuutta. Vähiten he luottavat vihollisen sukellusveneisiin. Yhtä odottamatta kuin äkillinen sähkökatkos piementää kaupungin sammuvat San Andreaksen valot eräänä aamuna ilman pienintäkään ennakkovaroitusta. Se ei kuitenkaan ole mikään tavallinen sähkökatkos – se on tahallinen sabotaasi.  San Andreaksen kapteeni ja ensimmäinen perämies haavoittuvat vakavasti vihollisen hyökkäyksessä. Pursimies Archie McKinnonin on otettava vastuu laivasta. Hän tietää, että laivalla liikkuu salakavala tappaja. Joku miehistön jäsenistä on pettänyt heidät, ja nyt sabotoijan määrätietoinen juoni uhkaa johdattaa heidät säälimättömästi vihollisen käsiin (Takakansi- ja lieveteksti)

Kirjailija

Alistair MacLean (1922 Glasgow, Skotlanti – 1987 München, Saksa) oli skotlantilainen romaanikirjailija, joka kirjoitti menestysjännäreitä ja seikkailukirjoja. Niistä parhaiten tunnetut ovat Saattue Murmanskiin (1956) ja Navaronen tykit (1957). MacLean palveli toisessa maailmansodassa Britannian laivastossa torpedomiehenä. MacLeanin esikoisteos Saattue Murmanskiin perustui hänen omiin sotakokemuksiinsa. Teoksen suuren menestyksen jälkeen MacLean pystyi omistautumaan sotatarinoiden, vakoilujuttujen ja muiden seikkailutarinoiden kirjoittamiselle. 1960-luvun alkupuolella MacLean julkaisi kaksi kylmän sodan maailmaan sijoittuvaa romaania salanimellä Ian Stuart. Luonnolla, erityisesti merellä ja arktisella Pohjolalla, on tärkeä rooli MacLeanin tarinoissa, ja hän käytti maailman monia eksoottisia paikkoja kirjojensa tapahtumapaikkoina. MacLeania viehättivät myös tekniset yksityiskohdat. MacLean julkaisi 28 romaania, novellikokoelman, sekä henkilökuvauksia.

Alistair MacLean, Wikipedia (fi)