Maiju Lassilan (1868-1918) Rakkautta on uskomaton teos. Sen alaotsikko on ”tragillinen lemmen tarina”, ja se on sekä rakkauskertomus että aateromaani ja urheiluromaani, mutta se on myös niiden parodia. Kirjailija Maiju Lassila, monen nimimerkin mies, kertoo neiti Maiju Lassilasta, kannakselaistytön ja Sortavalan lyseon kasvatin Petteri Ikosen kurtiseerauksesta. He ovat vuosisadanalun uutta uljasta nuorisoa, tai koettavat olla – ainakaan he eivät enää sylje kutsuilla sohvan taakse. He harrastavat aikansa aatteita, puhuvat idealismista ja realismista, ihailevat Suomen luonnon kauneutta huudahtelemalla näköalapaikoilla, ulkoilevat, urheilevat ja pyöräilevät. Polkupyörästä tulee Maijulle jopa kielletyn halun kohde, sillä äiti on laittanut pyörän lukkojen taakse, ettei tyttö olisi ehtimiseen ”pahan hengen rukin” päällä hameitaan rikkomassa. Pyöräilystä puhuttaessa tunnutaan puhuttavan paljon muustakin kuin urheilusta. Romaani on monella tapaa monimielinen ja huimanhauskanakin äksy kirja. Vesa Karonen sanoo esipuheessaan: ”Kirjailija panee lukijoitaan niin alta lipan, että romaani menee yli kirjallisen kulttuurin odotushorisontin. Sen äänilaji ei soinnu kirjalliseen kaanoniin... Rakkautta-romaanin muodon rikkomalla kirjailija Lassila on halunnut rikkoa välinsä kirjallisen kulttuurin sopimuksiin siitä, minkälainen on hyvä romaani ja kuinka sellaisen kertoja käyttäytyy puhutellessaan lukijaa välihuomautuksissaan ja selityksissään. (Takakansiteksti)