Kaksi yhdensuuntaista piikkilanka-aitaa, neljän ja puolen metrin korkuista. Sitten rautalanka-aita ja vielä viisinkertainen sähköistetty kaapeli. Aseistettuja vartijoita ja koiria, koulutettuja ihmisten ahdistajia ja tarpeen tullen tappajia. Mordonin mikrobiologinen tutkimuslaitos, Englannin salaisin, ei tosiaankaan ole mikään kodikas laitos. Turvallinen – niinhän sitä luulisi, laboratorioalueelle on näet mahdotonta päästä muuta tietä kuin pääportista. Ja kuitenkin: E-osastossa lukittujen ovien takana makaa eräs tiedemies. Hän on ehdottomasti kuollut. Ja salaisesta varastosta on kadonnut yhdeksän pullollista mikrobiologisia aseita, niiden joukossa kalmankoura-nimistä virusta. Se on hirvittävin ja kauhistuttavin ase, mitä koskaan on tunnettu. Irti päästyään se tuhoaisi koko ihmiskunnan... Yksityisetsivä Pierre Cavell, Englannin turvallisuuspäällikön oikea käsi, kantaa kainalokotelossaan yhdeksän kertaa laukeavaa japanilaista Hanyatti-automaattipistoolia. Piipun suussa on muovinauha suojaamassa herkkiä osia. Hän tulee totisesti tarvitsemaan asettaan. (Takakansiteksti)

Kirjailija

Alistair MacLean (1922 Glasgow, Skotlanti – 1987 München, Saksa) oli skotlantilainen romaanikirjailija, joka kirjoitti menestysjännäreitä ja seikkailukirjoja. Niistä parhaiten tunnetut ovat Saattue Murmanskiin (1956) ja Navaronen tykit (1957). MacLean palveli toisessa maailmansodassa Britannian laivastossa torpedomiehenä. MacLeanin esikoisteos Saattue Murmanskiin perustui hänen omiin sotakokemuksiinsa. Teoksen suuren menestyksen jälkeen MacLean pystyi omistautumaan sotatarinoiden, vakoilujuttujen ja muiden seikkailutarinoiden kirjoittamiselle. 1960-luvun alkupuolella MacLean julkaisi kaksi kylmän sodan maailmaan sijoittuvaa romaania salanimellä Ian Stuart. Luonnolla, erityisesti merellä ja arktisella Pohjolalla, on tärkeä rooli MacLeanin tarinoissa, ja hän käytti maailman monia eksoottisia paikkoja kirjojensa tapahtumapaikkoina. MacLeania viehättivät myös tekniset yksityiskohdat. MacLean julkaisi 28 romaania, novellikokoelman, sekä henkilökuvauksia.

Alistair MacLean, Wikipedia (fi)