Poimisin heliät hiekat on elävä kertomus 1904 kuolleesta Larin Paraskesta, runonlaulajasta ja kulttuurihistoriamme ehkä erikoisimmasta naisesta. Se on kuvaus ylivoimaisen lahjakkaasta ja väkevästä karjalaisesta kansannaisesta, jolle elämänsä iltapuolella suotiin tilaisuus viettää muutamia vuosia vertaistensa taiteilijoiden – Sibeliuksen, Edelfeltin, Järnefeltin – seurassa karelianismin juhlapidoissa. Anu Kaipainen kertoo Parasken uskomattoman tarinan paimentyttövuosista traagiseen loppuun asti. Larin Paraske syntyi maaorjan tyttärenä Inkerin Lempaalassa 1833. Hän avioitui 20-vuotiaana Karjalaan, Metsäpirtin pitäjään nelikymmenvuotiaan Larin Kaurilan vaimoksi. Paraske synnytti yhdeksän lasta, joista kuusi kuoli pieninä. Lisäksi hän imetti ja kasvatti viisikymmentä ruununlasta joita kävi hakemassa jalan Pietarin köyhäintalosta...Runonlaulajana Larin Paraske oli vertaansa vailla oleva muistinero ja etenkin itkuvirsien ylivoimainen taitaja. Kun hänet vanhoilla päivillä löydettiin ja tuotiin sivistyneistön pariin, hän luovutti riemumielin koko mahtavan lauluvarastonsa – yli 30 000 säettä – kirjoihinpantavaksi. Kuitenkaan nuo laulut eivät taanneet tekijälle edes vanhuudenturvaa. Suomen Runotar Larin Paraske kuoli unohdettuna, viluun ja puutteeseen Metsäpirtissä 3.1.1904. (Takakansiteksti ja osa lievetekstistä)