Eila Pennasen vuonna 1952 ilmestynyt kokoelma Tornitalo osoitti, että hänen kertojalahjakkuutensa ulottuu myös novellin alalle. Nyt ilmestyvä toinen novellikokoelma Pasianssi vain vahvistaa tätä toteamusta. Peloton havaitsijanmieli yhdistyneenä voimakkaaseen mielikuvitukseen, herkkä ja terävä vaikutelmien taju ja ihmisen salaisen minän tuntemus – siinä muutamia piirteitä, jotka antavat leiman Eila Pennasen novellistinkuvalle. Pasianssi sisältää yhdeksän novellia. Ne ovat tiivistä, suggestiivista kerrontaa, joka saa lukijan valtaansa. Eila Pennasella on ihailtava kyky luoda sisäiseen tapahtumaan jännitystä ja kaunistelemattomaan arkeen kukkivaa runollisuutta. Henkilönsä hän usein asettaa ahdinkotilaan, jossa heidän toimintansa perusmotiivit paljastuvat; he ovat enimmäkseen epäonnistuneita, hyödyttömästi vanhenevia ja elämänotteensa menettäneitä ihmisiä, joiden kohtalot heijastavat tavallista selvemmin elämän nurjia ja traagillisia puolia. Aikaisemminkin Eila Pennanen on osoittautunut nimenomaan naisten ja lasten sielunelämän kuvaajaksi, ja lapset ja naiset ovat tälläkin kertaa hänen novelleittensa päähenkilöinä. (Takakansiteksti)

Kirjailija

Eila Pennanen (1916, Tampere – 1994, Tampere) oli suomalainen kirjailija, kriitikko, esseisti ja suomentaja. Pennasta on luonnehdittu kirjailijana keskiluokan kuvaajaksi ja 1960-luvulla kasvava kiinnostus yhteiskunnallisiin asioihin heijastui myös hänen teoksistaan. Monet kriitikot ovat nimenneet Pennasen päätyöksi Tampere-trilogian, johon kuuluvat teokset Himmun rakkaudet (1971), Koreuden tähden (1972) ja Ruusuköynnös (1973). Hän pääsi ylioppilaaksi 1936, valmistui filosofian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta 1940, ja suoritti kirjastotutkinnon 1947.  Pennanen osallistui talvi- ja jatkosodan aikana työpalveluun Karjalassa. Sieltä palattuaan hän kirjoitti esikoisteoksensa, ylioppilasromaanin Ennen sotaa oli nuoruus. 1950-luvulla romanttiset kirjat saivat jatkokseen historiallisen suurromaanin Pyhä Birgitta, joka kertoo ruotsalaisen 1300-luvulla eläneen pyhimyksen pyhän Birgitan elämäntarinan. 1960-luvulla Pennanen tutustui vasemmistolaisiin aatteisiin. Pennanen oli tuottelias romaanikirjailija ja novellisti sekä maineikas suomentaja. Hän kirjoitti myös näytelmiä, radiokuunnelmia, esseitä ja nuortenkirjoja. Hän oli arvostettu kulttuurivaikuttaja, hän opetti 1960- ja 1970-luvuilla Helsingin yliopistossa. Kirjailijantyönsä ohella hän toimi 1940- ja 1950-luvulla arkistonhoitajana, WSOY:n kirjastonhoitajana, mainostoimittajana sekä kulttuurilehti Parnasson toimitussihteerinä.

Eila Pennanen, Wikipedia (fi)

Eila Pennanen, Helsingin yliopiston 375 humanistia sivustolla 24.4.2015