Mutta hän oli jo ehtinyt hurmata minut, tai oikeastaan saanut minut koukkuunsa, pauloihinsa, lumoihinsa, en tiedä; tässä olikin ehkä yksi selitys kaikelle sille, mitä myöhemmin tapahtui. Nobel-palkittu Claude Simon oli koko uuteen maailmankirjallisuuteen vaikuttaneen ranskalaisen ns. uuden romaanin tärkeimpiä edustajia. Tuuli ilmestyi 1957, ja siinä Simon kokeili ensimmäistä kertaa vahvasti assosioivaa, aikakäsitystä mullistavaa kerrontaa, jota hän kehitteli edelleen myöhemmässä tuotannossaan. Tuuli kertoo Antoine Montèsista, joka isänsä kuoltua lähtee eteläranskalaiseen pikkukaupunkiin vastaanottamaan perintöä. Paikallisten silmissä hän on outo lintu, mutta hän vetää ihmisiä puoleensa kuin magneetti. Hyväntahtoisuuttaan ja viattomuuttaan Montès tulee kuitenkin aiheuttaneeksi ympärilleen pelkkää onnettomuutta. (Takakansi- ja lieveteksti)

Kirjailija

Claude Simon (1913, Antananarivo, Madagaskar – 2005, Pariisi) oli ranskalainen kirjailija, joka palkittiin Nobelin kirjallisuuspalkinnolla 1985. Hän tuli tunnetuksi ranskalaisen niin sanotun uuden romaanin merkittävimpänä edustajana. Hän opiskeli Pariisissa, Oxfordissa ja Cambridgessa. Simon osallistui Espanjan sisällissotaan, taisteli toisessa maailmansodassa sotilaana, ja otti myöhemmin osaa vastarintaliikkeeseen. Sodan aikana Simon kirjoitti esikoisromaaninsa Le Tricheur (Petturi), joka ilmestyi 1946. Todellisen läpimurtonsa hän teki romaaneilla Le Vent 1957 (Tuuli), L'Herbe 1958 (Ruoho) ja La Route des Flandres 1960 (Flanderin tie). Hänen muita suomennettuja teoksiaan ovat Loistohotelli, Georgica ja Akaasia.

Claude Simon, Wikipedia, fi

Claude Simon, Nobel Prize in Literature 1985

Claude Simon, muistokirjoitus, HS 6.7.2005 (Timo Hämäläinen)

Suomentaja Jukka Mannerkorpi, muistokirjoitus, HS 24.5.2012 (Jukka Petäjä)