Kun Manillaköyden ensimmäinen painos ilmestyi 1957, totesivat monet arvostelijat sen vuosikymmenen ehkä merkittävimmäksi suomalaiseksi proosateokseksi. Kuluneiden vuosien aikana teos on herättänyt suurta huomiota myös ulkomailla; se on käännetty neljälletoista kielelle. Manillaköysi on sotakirja, mutta Veijo Meren sota ei ole jännittävää seikkailua, jossa nopein ja nokkelin vetää pisimmän korren. Se on kaaosta, perinpäohjaista epäjärjestystä, jossa nokkelinkin sekaantuu ja nopeinkin jää loukkuun syytä käsittämättä. Veijo Meri ei kertojana pyri kuvaamaan sosiaalista tai historiallista todellisuutta, hän kuvaa yksilöitään tilanteissa, joita he eivät itse hallitse, ympäristössä joka on hätkähdyttävän omalakinen, yhtä aikaa oudon kirkas ja koomisesti väännähtänyt. Lukijalle Meren proosa merkitsee seikkailua maailmassa, jossa mikään ei ole varmaa, vaikka kaikki on tuttua. (Takakansiteksti)

Kirjailija

Veijo Meri (1928, Viipuri – 2015, Helsinki) oli suomalainen kirjailija. Hän oli suomalaisen nykyproosan merkittävä uudistaja ja kansainvälisesti tunnettu kirjailija. Meri kirjoitti ylioppilaaksi Hämeenlinnan lyseosta ja opiskeli historiaa Helsingin yliopistossa. Ennen siirtymistä vapaaksi kirjailijaksi 1959, hän toimi Otavan kustannustoimittajana. Meren tuotanto sisältää novelleja, romaaneja, lyriikkaa, kuunnelmia, näytelmiä, esseitä, elämäkertoja ja tietokirjallisuutta. Meren kerrontatapa poikkesi perinteisestä: hän näyttää asiat sellaisina kuin hänen henkilöhahmonsa ne kokevat. Hänen kuvauksissaan korostuivat yksilökeskeisyys, tosiasioiden suhteellisuus ja yhteiskuntakriittisyys. Hänen tuotantoaan on käännetty 24 kielelle. 

Veijo Meri, Wikipedia (fi)

Veijo Meri - moderni sotakuvaaja, YLE:n Elävä Arkisto 14.9.2007