Teini-ikäinen poika, jonka pitäisi olla kotona lukemassa tentteihin, livahtaa kesken päivän elokuviin. Pahaksi onneksi hän törmää isäänsä teatterin ovella. Hämmennys on molemminpuolinen: isän käsivarteen nojailee vieras nainen. Kuuluisan eteläafrikkalaisen kertojan uusi romaani kertoo kielletystä rakkaudesta, elämäntäyttävästä intohimosta, kumppanuudesta. Suhteen osapuolina ovat musta kansalaisoikeusaktivisti Sonny ja valkoinen Hannah, kansainvälisen ihmisoikeusjärjestön Etelä-Afrikan edustaja. Tarinan kertoo Sonnyn poika, William Shakespearen mukaan kastettu Will. Pojalle isän rikos on kipeä itsenäisyyden alku. Poikani tarina on saanut loistavat arvostelut.   (Takakansiteksti / Kirjasampo.fi)

Kirjailija

Nadine Gordimer (1923, Springs, Etelä-Afrikan unioni - 2014 Johannesburg, Etelä-Afrikka) oli etelä-afrikkalainen kirjailija, joka palkittiin Nobelin kirjallisuuspalkinnolla vuonna 1991.  Englantilaisen äidin ja latvianjuutalaisen isän lapsi kasvoi lähellä Johannesburgia Transvaalissa. Häntä ei kasvatettu juutalaiseksi, vaan hän kävi anglikaanista nunnien koulua silloin, kun voi – sydänvikansa takia hän oli paljon poissa koulusta, äitinsä kotiopetuksessa. Myöhemmin hän opiskeli vuoden Witwatersrandin yliopistossa, mutta jätti opinnot kesken. Hän alkoi kirjoittaa yhdeksänvuotiaana. Gordimerin kirjat käsittelevät moraalisia ja psykologisia jännitteitä, joita rotujen väliset suhteet loivat hänen kotimaassaan Etelä-Afrikassa. Hän vastusti apartheidia 1950-luvulta lähtien, mikä aiheutti aikoinaan hänen kirjoilleen julkaisukieltoja Etelä-Afrikassa. Mustien kansallisuusliikkeen noustessa Gordimer tunsi itsensä ulkopuoliseksi: valkoisista häntä erotti aatemaailma, mustat vieroksuivat häntä hänen ihonvärinsä takia. 1960- ja 1970-luvuilla hän opetti useassa yliopistossa Yhdysvalloissa. Gordimer kirjallinen tuotanto sisältää 14 romaania, 18 novellikokoelmaa, yhden näytelmän, 11 esseekokoelmaa ja kolme tietokirjaa.  

Nadine Gordimer, Wikipedia (fi)

Nadine Gordimer, The Nobel Prize in Litterature 1991, Nobelprize.org