Punainen pyörä on yhteisnimi Solženitsynin elämäntyölle, mahtavalle romaanisarjalle, jonka osissa, ”solmuissa”, kirjailija kuvaa Venäjän keisarikunnan ajautumista vuoden 1917 vallankumouksiin ja niiden lähiseurauksia. Sarjan aloitti Elokuu 14, jonka ensimmäinen versio ilmestyi 1972; sittemmin Solženitsyn on tehnyt siitä perusteellisesti uusitun, 400 sivua edellistä laajemman laitoksen. Nyt ”Elokuu” on saanut jatkoa, massiiviseen ketjuun on ilmestynyt kakkoslenkki, toinen solmu: Lokakuu 16. Punaisen pyörän on määrä käsittää kaikkiaan seitsemän solmua, ja sen kunnianhimoisena tavoitteena on muuttaa olennaisesti Venäjän historian kuvaa. ”Koko työ saattaa kuitenkin vaatia jopa kaksikymmentä vuotta, ja on mitä todennäköisintä, että minun elämäni ei tule riittämään sen loppuunsaattamiseen”, kirjoitti Solženitsyn ensimmäisen osan ilmestyessä. Lokakuu 16 luo mahtavan panoraaman tuhon partaalla vaappuvasta keisarikunnasta, mosaiikin jonka osasia ovat rinta ja selusta, Romanovien hallitsijahuone, kumousta puuhaava työväenliike, kansanedustuslaitos duuma puoluepeleineen, Leninin johtamat bolševikit, munkki Rasputinin turmiollinen vaikutus, keinottelevat liikemiehet ja lakkoilevat työläiset, terrorismi – loputon määrä ihmisiä ja aatteita. Ratkaisua odotetaan: murhataanko vallanpitäjät vai tuleeko vallankumous?  

Kirjailija

Aleksandr Solženitsyn (1918-2008) oli venäläinen kirjailija ja historioitsija. Hänet tunnetaan erityisesti Neuvostoliiton vankileirijärjestelmästä kertovista teoksista, joihin kuuluvat muiden muassa Ivan Denisovitšin päivä (1962), Syöpäosasto (1968), Ensimmäinen piiri ja Vankileirien saaristo (1973–1976). Hänen kuollessaan maailmassa oli myyty yli 30 miljoonaa hänen kirjoittamaansa kirjaa. Niitä oli käännetty noin 40 eri kielelle. Solženitsynille myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 1970. 

Aleksandr Solženitsyn, Wikipedia