Paul Gauguin (1848-1903) oli omaleimainen nero, uhmaaja, joka August Strindbergin luonnehdinnan mukaan näki taivaan punaisena silloin, kun joukot näkivät sen sinisenä. Yhtä omaleimainen oli hänen taiteilijantiensä. Pola Gauguin, taiteilija hänkin, antaa tässä kirjassa isästään todellisuuteen perustuvan intiimin lähikuvan. Näemme siinä aluksi ranskalaisittain poroporvarillisen, perhettään rakastavan pankkimiehen, sittemmin sisäisten ristiriitojen repimän taiteilijan, joka kaikkea sovinnaisuutta uhmaten katkaisee siteet entiseen elämäänsä ja antautuu kiihkeään luomistyöhön Etelämeren saarilla. Suuriin tiennäyttäjiin kuuluvan taiteilijan elämä päättyi traagisesti yksinäisessä erakkomajassa Hiva Oassa Marquesas-saarilla, ja saaren viranomaiset lähettivät esimiehilleen raportin: ”Kulut tulevat todennäköisesti ylittämään varat, koska on vain vähän toivoa, että nyt kuolleen dekadentin maalarin jälkeenjättäneille harvalukuisille tauluille saadaan ostajia.” Kaipaamansa voitonseppeleen Gauguin sai vasta kuolemansa jälkeen. (Takakansiteksti)

Kirjailija

Pola Gauguin (1883 Pariisi – 1961 Kööpenhamina) oli tanskalaisnorjalainen kuvataitelija ja taidekriitikko. Hän oli tunnetun ranksalaisen taiteilijan Paul Gauguinin ja tanskalaisen Mette Sophie Gadin nuorin lapsi.