Sylvi Kekkosen teokset liikkuvat kotoisessa ympäristössä: niiden näyttämönä on suomalainen maaseutu. Kerrottua sävyttää omakohtainen, eletyn elämän tuntu. Lankkuaidan suojassa (1968) onkin saanut alaotsikon Lapsuudestani. Saman lapsuuden kuvausta on Kotikaivolla (1952), mutta se laajentuu koko kotiseudun, vanhan karjalaiskylän elämänmenon esitykseksi. ”Ei sellaista kylää enää olekaan, se elää vain kuvaajansa mielessä”, alkaa muuan teoksen muistelmanomaisista lastuista. Käytävä (1955) kertoo sairaalasta, sen käytävän varrella tavattavista ihmiskohtaloista ja sairaanhoito-oppilaiden kypsymisestä tehtäväänsä. Tunnetuimmassa teoksessaan, usealle kielelle käännetyssä romaanissa Amalia (1958) kirjailija kertoo urhean maalaisnaisen tarinan, jota sävyttävät sekä ulkoiset vaikeudet että sisäinen kasvu. Kiteitä (1949) on aforismikokoelma: mielelmiä elämän menosta, rakkaudesta, ihmissuhteista, yhteiskunnasta. ”Hyvä on pyrkiä kaiken ymmärtämiseen, muttei suinkaan hyväksymiseen”, toteaa tekijä eräässä mietelmässään. On olemassa musiikkitermi mezza voce, joka tarkoittaa 'puoliääneen, hillitysti'. Jos kirjallisuudessa käytettäisiin vastaavanlaisia kerronnan voimakkuusastetta ilmaisevia termejä, tämä sopisi hyvin Sylvi Kekkosen tuotantoon. Hän välttää mahdikkaita paisutuksia ja voimakkaita efektejä. Hänen proosansa on todella ikään kuin puoliääneen kerrottua, hän puhuu lukijalleen koruttomasti, luottavaisesti ja läheltä. (Takakansiteksti)

Kirjailija

Sylvi Kekkonen (1900 Pieksämäki – 1974 Helsinki) oli suomalainen kirjailija ja tasavallan presidentti Urho Kaleva Kekkosen puoliso.

Sylvi Kekkonen, Wikipedia (fi)