Juhani Ahon teos Rauhan erakko ilmestyi vuonna 1916, ensimmäisen maailmansodan raivotessa. Kirja kertoo yksinäisessä vuoristomajassa Alpeilla asuvasta metsänvartijasta, joka eräällä metsästysretkellä, haavoitettuaan kuolettavasti nuorta kaurista, saa herätyksen ja tulee vakuuttuneeksi, ettei ole oikeutta tappaa. Erakon koko elämän sisällykseksi tulee nyt ikuisen rauhan, maailmanrauhan aate, jolle hän pyhittää majansa läheisyyteen pystyttämänsä madonnankuvan. Erakon majalle alkaa vaeltaa matkailijoita, joiden joukkoon kuuluu kirjan minä, ”ikämies joka jo vuosikausia on käyttänyt loma-aikansa hiljaisiin vuorivaelluksiin”. Tämä kaukainen matkamies tulee erakon asunnolle samaan aikaan kun sanoma maailmansodan puhkeamisesta leviää alppikylään. Hän kokee erakon kanssa suunnattoman pettymyksen rauhanunelman rauetessa tyhjiin. He ovat menettämäisillään kokonaan uskonsa rauhan madonnaan, kunnes eräät rintamilta saapuneet tiedot saavat heidät uskomaan ihmisyyteen, ihmisten veljeyteen ja maailmanrauhan mahdollisuuteen – joskus tulevaisuudessa. Uudelleen elpyneen uskonsa merkiksi he pystyttävät rauhan madonnan kuvan, joka on ollut jo välillä poissa paikoiltaan, alppitien viereen, jotta matkailijat voisivat kuten ennenkin polvistua sen eteen. Tämä Rauhan erakon painos on ensimmäinen, joka julkaistaan alkuperäisessä muodossaan; siihen sisältyvät sotasensuurin tekemät poistot. (Takakansiteksti)

Kirjailija

Juhani Aho (1861, Lapinlahti – 1921 Helsinki) oli ensimmäisiä suomeksi pitkän uran tehneitä ammattikirjailijoita. Hänen kirjailijanuransa kesti nelisenkymmentä vuotta. Ahon tuotannosta mainitaan usein lastut, ja niissä ja muussa lyhytproosassa hän oli parhaimmillaan. Aho oli vanhin herännäispappi-isän kymmenestä lapsesta. Hän kävi Kuopion lyseota ja pääsi ylioppilaaksi 1880. Sen jälkeen hän opiskeli Helsingin yliopistossa suomen kieltä, kirjallisuutta ja historiaa. Hän sai jo nuorena ylioppilaana huomiota voittaessaan osakuntansa kirjoituskilpailun. Vuonna 1884 hän jättäytyi yliopistosta kirjailijaksi ja vapaaksi toimittajaksi. Hän työskenteli useissa lehdissä ja oli mukana perustamassa Päivälehteä, jonka seuraajaa Helsingin Sanomia hän avusti kuolemaansa saakka. Aho julkaisi ensimmäiset novellinsa vuonna 1883. Hänen pääteoksekseen luetaan esikoisromaani Rautatie (1884), kertomus maaseudun ukosta ja akasta, jotka ensi kertaa kuulevat rautatiestä ja haluavat lopulta päästä sitä katsomaan. Kirjailijan myöhäiskauden huomattavin teos on Juha. Aho on tunnettu myös kehittämästään novellityypistä, suosituista lyhyistä kertomuksistaan eli lastuista, joista tunnetuin on Siihen aikaan kun isä lampun osti. Vaikka lastut ovat saavuttaneet suurta suosiota lukijoiden keskuudessa, kirjailija ei itse niistä juuri perustanut, vaan pikemminkin kuvasi niitä muun luomistyön ohessa lenteleviksi kappaleiksi. Vuosina 1891–1921 lastuja ilmestyi kahdeksan kokoelmaa. Aho oli naimisissa taiteilija Venny Soldan-Brofeldtin kanssa.

Juhani Aho, Wikipedia (fi)