Sarasvatin hiekkaa on ekologinen jännitysromaani. Se on fiktio, jonka lähtökohta on tosi: Intian länsirannikon merialueiden pohjalta löydettiin vuonna 2001 meren pinnan nousun hukuttamien suurten kaupunkien raunioita. Intialainen meriarkeologi Amrita Desai tutkii meren pohjalta löytynyttä rauniokaupunkia. Mitä alueella oikein tapahtui kymmenen tuhatta vuotta sitten? Mikä pysäytti elämän kaupungeissa siihen paikkaan? Desai tarvitsee tutkimuksiinsa erikoissukellusveneen, ja työtoveriksi ilmaantuu outo mies, venäläinen Sergei Savelnikov. Juuri saamaan aikaan Grönlannin mannerjäätiköllä alkaa tapahtua odottamattomia asioita. Suomalainen jäätikkötutkija Kari Alanen törmää tekijään, joka yhdistää Cambaynlahden rauniot, Grönlannin mannerjäätiköt ja Bahamasaarten suuret, mystiset kivenkohkareet toisiinsa yllättävällä tavalla. Pienistä puroista syntyy suuri virta ja pian tajutaan, että ihmiskunnan tulevaisuus on vaakalaudalla, nyt on tosi kyseessä. Mutta onko tutkijoilla tarpeeksi aikaa? Entä pystyvätkö vallankäyttäjät tekemään kyllin nopeasti oikeita päätöksiä ja riittävätkö nekään enää? (Takansiteksti)

Kirjailija

Risto Isomäki (s. 1961 Turku) on suomalainen tieteiskirjailija. Hänen romaaneissaan toistuvat ekologiset ja maailmanlopun teemat. Isomäen kirjat käsittelevät muun muassa globalisaatioon ja kehitysmaihin liittyviä kysymyksiä. Hänen läpimurtonsa oli Finlandia-ehdokkaana ollut romaani Sarasvatin hiekkaa (2005), jossa pohditaan jäätikköjen sulamista ja sen aiheuttamien hyökyaaltojen uhkaa ydinvoimalaitoksille. Myöhemmissä romaaneissaan Litium 6 (2007) ja Jumalan pikkusormi (2009) Isomäki käsittelee ydinenergian ongelmia ja uusiutuvien energiamuotojen haasteita osana huimaavaa jännityskertomusta.

Risto Isomäki, Wikipedia (fi)