Sanan ja kuvan armoitetun taitajan koko runotuotanto Schlaageriseppeleestä Arpiseen lemmen soturiin.

Aina olen ylistänyt
teitä joilta ei ole paluuta,
mutta illan valossa siivilöityvä
suru ei ole enää kenenkään omaa.
Yhteistä on auringonlasku: kirkkaat miekat
halkaisevat valon, vihuri
on viirien lepo; me olemme olleet sokkosilla
itsemme kanssa, ja nyt on jäljellä
vain seurauksia, ei enää syitä.

 

Arto Melleri (1956–2005) oli suuren romanttisen runoperinteen ihmeellinen myöhäiskukinto, trubaduuri joka nauroi itselleen. Hänet muistetaan myös boheemina, mutta ennen kaikkea hän oli Runoilija, sanan ja kuvan armoitettu taitaja, jolla oli erehtymätön rytmitaju ja komea, kantava ääni. (Takakansi- ja lieveteksti)