Joel Lehtosen (1881-1934) mestarillinen novellikokoelma Kuolleet omenapuut ilmestyi 1918. Se on Putkinotko-sarjan toinen teos. Sitä edelsi 1917 ilmestynyt salaviisas romaani Kerran kesällä ja 1919-1920 ilmestyi itse Putkinotko kahtena osana. Kirjat eivät muodosta juonellista kokonaisuutta, vaikka yhteistä sarjalle ovat monet henkilöt, kirjakauppias Aapeli Muttinen ennen kaikkea. Yhteistä on myös täyteläisyys ja läikkyvyys, heleimpien ja kolkoimpien sävyjen alinomainen vuorottelu, limittyminen, sekoittuminen: elämänkaltaisuus. Kaikki tämä on ominaista myös Kuolleille omenapuille. Sen kymmenen novellin ala ulottuu huikaisevasta luonnonrunoudesta juuri päättymeen kansalaissodan tilitykseen, armottomista karrikatyyreistä ja ilottelevasta satiirista hiljentyneeseen melankoliaan. Kaiken läpi kulkee tietoisuus ihmisen riittämättömyydestä, kauneimmankin katoavaisuudesta. Koko Putkinotko-sarja on ilmestynyt Suomalaisen Kirjallisuuden klassikoita -sarjassa. (Takakansiteksti)