Kesämaa on niin lähellä Viipuria, että sieltä käsin voi käydä työssä Viipurissa: mennä aamulaivalla, palata iltalaivalla, tai kävellen. Niin tehtiin kesällä 1914, jolloin tarina alkaa. Viipurissa käy nuori toimittaja Ilmari Sarvi, sinne pistäytyy asioita hoitamaan kartanon isäntä, entinen sveitsiläinen juustomestari Retter. Kaksikymmenkesäinen Maiju Retter on kaikkien mielestä ennalta määrätty Ilmarin vaimoksi, vaikka Ilmari välillä hurmaantuu naapurihuvilan venakkotyttäreen Jenjaan. Elämä käy vilkkaana näiden ihmisten ympärillä: karjalaisten, saksalaisten, ruotsalaisten, venäläisten. Romaanin ensimmäinen osa Aamulaiva, iltalaiva, ja viimeinen, Kani, iloinen fatalisti, keskittyvät Ilmarin ja Maijun ympärille, kun taas Ben Ali Arabi –nimisen toisen osan sankaritar on Maijun sisar Veera, huima, puberteetti-ikäinen tyttö. Kirjoittamisen riemu tuntuu tarttuvana koko kirjasta. Iris Kähärin kohdalla on syytä taas puhua aluevaltauksesta: tällaisen aihepiirin pelastaminen kirjallisuuteemme on todella tärkeä, rikastuttava teko. (Takakansiteksti)

Kirjailija

Iris Kähäri (1914 Viipuri – 1995 Helsinki) oli suomalainen kirjailija ja kansakoulunopettaja, joka syntyi Viipurissa ja joutui lähtemään evakkoon kahdesti. Kirjailijana Kähärin keskeinenä teemana oli kadotettu kotiseutu. Hänen palkittiin Valtion kirjallisuuspalkinnolla kolmesti (vuosina 1957, 1965 ja 1984).

Iris Kähäri, Wikipedia (fi)