On aika jatkosodan päätyttyä. Epävarmuus, puute ja pelko koettelevat mieliä. Erika, opettaja, tekee sitä mitä ennenkin, hoitaa ja holhoaa pikkuveljeään Juliusta, eläinlääkäriä, ja tämän poikaa. Se ei vain nyt riitäkään. Pelottomana ihmisenä Erika ryhtyy ajasta irrallaan olevaan toimeen, herättää kauhistusta, närää, ihmettelyä ja lopulta ihailua. Sen myötä menneisyydestä nousee raamatullisen julma tarina isovanhempien kohtalosta, heidän kärsimästään petoksesta ja häviöstä. Jälkeläisille se viimein koituu voitoksi, se antaa elämäntietoja ja voimaa. Julius koettaa kääntää selkänsä sisarensa ponnisteluille. Hän hukuttaa itsensä työhön, hummaamiseen, naisjuttuihin, ohimennen asekätkentäänkin. Silti hän jos kuka elää ihmisiksi0 elämän jatkuvassa, ankarassa paineessa. Syvä tragiikka ja riemukas komiikka kulkevat kirjassa rinnakkain. Eeva Joenpelto liikkuu omimmassa maisemassaan. Hänen henkilönsä ovat tylyn huumorin läpi nähtyjä aitoja ihmisiä. Maailma näyttää heille monet kasvot, mutta elämän ankaruudessa on myös sen komeus. (Lieveteksti)

Kirjailija

Eeva Joenpelto (vuodesta 1945 Hellemann, s.1921, Sammatti, k. 2004, Lohja) on suomalainen palkittu kirjailija. Hän sai kuudesti valtion kirjallisuuspalkinnon ja Finlandia palkinnon vuonna 1994. Ensimmäiset kaksi teostaan hän kirjoitti salanimillä Eeva Helle ja Eeva Autere. Joenpelto muistetaan eritoten 1970-luvun Lohja-sarjastaan. Häntä on pidetty vahvojen naisten kuvaajana – leima, jota vastaan kirjailija itse usein pyristeli. Keskeinen arvo Joenpellon työssä ja elämässä oli kunniallisuus: ”Että oltaisiin ihmisiksi.” Eeva Joenpellon teoksia on käännetty ainakin ruotsiksi, norjaksi, tanskaksi, viroksi, venäjäksi, unkariksi, islanniksi, puolaksi, tšekiksi, romaniaksi ja englanniksi. 

Eeva Joenpelto, Wikipedia

Ylen Elävä Arkisto: Eeva Joenpelto kertoo kirjailijantyöstään (kuvattu 23.12.1981)