”Minä en koe elämääni tienä, matkana kehdosta hautaan, vaan esineenä, astiana joka vähitellen täyttyy ja täyteen tultuaan hajoaa”, kuvaili Pentti Saarikoski elämäänsä 1960-luvulla. Elämäkerran jälkimmäinen osa alkaa vuodesta 1964, jolloin Pentti Saarikoski oli 26-vuotias juhlittu runoilijanero ja aktiivinen kommunisti. Suuri yleisö tunsi läheiseksi miehen, joka nousi kerta toisensa jälkeen juomarin alennuksesta ja näytti ihmettelijöille taivaan merkit. Hän joi julkisesti myös irtolaisten kanssa, kävi naistenlehden laskuun kauneushoidossa ja kirjoitti samaan aikaan kirjallista tuotantoa, joka hakee vertaistaan. Saarikoski teki itsestään legendaa myös naistenmiehenä. Hän ehti olla neljä kertaa naimisissa ja julkisessa rakkaussuhteessa muiden muassa itäsaksalaiseen runoilijaan Sarah Kirschiin. Hän oli holtiton aviomies mutta tavoitteli viisaan tietäjän ja pyhän miehen sädekehää. Saarikoski asui elämänsä lopun Ruotsissa, jonne hän muutti 1975 laukussaan vain kaksi sanakirjaa ja kahdet Marimekon alushousut. Koko ajan hän kuitenkin kaipasi kotiin Karjalan metsiin. Pentti Saarikoski kuoli 45-vuotiaana Eino Leinon laulumaille ja Uuteen Valamoon suunnatulla retkellä. Pekka Tarkka nostaa esiin runoilijan oman äänen ja kulkee kriitikkona kuvattavansa rinnalla. Syntyy armoton mutta eläytyvä kertomus kadotuksen partaalla horjuvasta runon ja mestarista. Poikkeuksellisesta näkökulmasta kehittyy laaja kuva kulttuurimme lähihistoriasta, radikaalin innostuksen 1960-luvulta pettymysten aikaan ja uuden aikakauden kynnykselle. (Takakansiteksti)

Kirjailija

Pekka Tarkka (s.1934 Helsinki) on suomalainen kirjallisuudentutkija, kääntäjä, filosofian tohtori, Helsingin Sanomien entinen kirjallisuuskriitikko ja kulttuurijournalisti. Hän on kirjoittanut useita Pentti Saarikoskea käsitteleviä teoksia ja toimittanut tämän kirjoja. Hän on myös tutkinut Joel Lehtosta, Paavo Rintalaa, Hannu Salamaa ja Jouko Tyyriä. Hän toimi Helsingin Sanomien kulttuuriosaston päällikkönä vuosina 1985−1989.

Pekka Tarkka, Wikipedia (fi)