Kansankirjallisuus oli 1800-luvun uudelle suomalaiselle kirjalliselle kulttuurille ja kansalliselle heräämiselle luonteenomainen ilmiö. Suomenkielistä kirjallisuutta alettiin tietoisesti kehittää, ja sillä ajateltiin olevan tärkeä kansallinen tehtävä. Kansan hallussa oleva kulttuuripääoma, kieli ja kokemusmaailma tahdottiin saada fennomaanien suuren hankkeen käyttöön. Syntyi käsite ’kansankirjailija’. Se tarkoitti kansan parista tulevaa oppimatonta henkilöä, joka kirjoitti uutta alkuperäistä suomalaista kirjallisuutta varsinkin kansaa varten ja kansan oloista. Hän oli vastakohta kirjallisuuden kansainvälistymiselle ja ulkomaisen modernin kirjallisuuden ilmiöiden leviämiselle Suomessa. Kansankirjallisuus synnytti kansan ja sivistyneistön välille uuden kaksisuuntaisen kommunikaatioväylän, jonka ansiosta kansan merkitys kirjallisuudessa ja kulttuurissa muuttui. Kansa pääsi osalliseksi sivityneistön aiemmin yksin hallitsemasta kulttuurista ja otti paikan kehittyvässä kirjallisuusinstituutiossa. Fennomaaninen sivistyneistö puolestaan sai tilaisuuden tutustua kansaan, joka oli sen toiminnan perusta. Tämän suomenkielisen kirjallisuuden syntyyn liittyvän ilmiön vaikutukset näkyvät nykypäiviin asti. (Takakansiteksti)

Kirjailija

Pertti Lassila (s.1949) on suomalainen kirjallisuudentutkija ja  kirjallisuuskriitikko sekä Helsingin yliopiston kotimaisen kirjallisuuden dosentti. 

Pertti Lassila, Wikipedia (fi)