Säveltäjä Aulis Sallisen kirjatut kokemukset ja niitten kirvoittamat ajatukset ovat osin peräisin runsaan kolmenkymmenen vuoden aikana pidetyistä työpäiväkirjoista. Niitä on runsaat viisisataa liuskaa, joiden sisällöllinen pääpaino on kulloinkin työn alla olevan teoksen sanallisessa analyysissä, työvaiheessa, pyrkimisessä johonkin, pettymyksissä. Mikseipä ajoittain myös onnistumisen tunteessa. Tässä teoksessa on työpäiväkirjojen lisäksi myös toistakymmentä esseetä ja kirjoitusta. ”Jälkeenpäin mietin, olisiko merkinnöistä ollut jotain hyötyä sävellyksen työvaiheessa. Mene ja tiedä, ei-musiikillinen, sanallinen selkäranka on saattanut toimia vankentavana rakennustelineenä. Mutta kuten rakennustyössäkin, telineet puretaan hyödyttöminä talon valmistuttua. Siksi en ole koskaan jaksanut kiinnostua teoksistani tehdyistä analyyseistä ja tutkimuksista, enkä tässä aio lukijaakaan niillä ikävystyttää. Jos ei pientä stilisointia oteta lukuun, olen säilyttänyt vuosien takaiset ajatukset ja mielipiteet sellaisenaan, siitäkin huolimatta, etten tänään ole senaikaisen itseni kanssa kaikessa enää samaa mieltä”, Aulis Sallinen sanoo.  Tosin elonpyörämme alesmäkeä jo kiiriskelee, mutta ehtooseen on vielä matkaa. Taidammekin elää vuosia vielä, hyvin huikeasti viisi ja kaksikymmentä, joka on aika kappale ajan tiellä (Aleksis Kivi)  "Siispä tästä eteenpäin", säveltäjä Aulis Sallinen hymyilee täyttäessään 80 vuotta 9. huhtikuuta 2015. (Takakansiteksti)