Satu Waltarin romaani Viides harharetki on keskiaikaan sijoitettu kuvitelma ja sen tapahtumapaikka eteläranskalainen linna. Linnassa ja sen liepeillä asustaa joukko merkillisiä ihmisiä, joiden elämää pääsemme läheltä seuraamaan. Kerronta on kaukana tavanomaisen realismin rajoista. Sen on kuin unta, jossa kaikki on mahdollista ja jonka jokaiseen käänteeseen kätkeytyy yllätys. Tilanteet ja tapahtumat vaihtuvat nopeassa tempossa. Ne heijastavat keskiaikaisen ihmisen hapuilevaa, yliluonnollisten ja käsittämättömien voimien järkyttämää sielunmaisemaa. Mutta kirjan voi lukea myös huumorintäyteisenä aikuisten satuna, jossa traagiset ja huvittavat kohtaukset seuraavat toisiaan ryöppyävänä koskena. Teoksen tapahtumissa heijastuu keskiajan henki aitona ja todellisena. Ihmisten tavat, huvit ja uskomukset, heidän läheinen yhteytensä luontoon, heidän taikauskoinen avuttomuutensa ja pelkonsa yliluonnollisten voimien edessä vastaavat juuri sitä kuvaa, joka meihin on kiteytynyt pimeästä keskiajasta... Tekijä sanoo sepittäneensä kertomuksensa Hieronymus Boschin innoittamana. Lukijan on hyvä tietää tästä hollantilaisesta taiteilijasta ainakin se, että hän kuvasi mielikuvituksellisia näkyjä ja kummallisia olentoja, jotka muistuttivat sekä eläimiä että ihmisiä. Hän antoi havainnollisen muodon niille kauhukuville, jotka kummittelivat keskiaikaisen ihmisen aivoissa. (Lievetekstistä)