Sota on loppunut. Mutta jossakin itärajan pinnassa sotamies Viktor Käppärä jatkaa yksinäistä taisteluaan. Kuluu vuosia, vuosikymmeniä. Käppärä puolustaa vartiopaikkaansa peräänantamattoman suomalaisen sotilaan tavoin hyväätarkoittavia viranomaisia, epäilyttäviä toimittajia ja kommunisteja vastaan, jotka yrittävät selittää että sota on muka lopussa. Kunnes sitten kranaatinheittimin vahvistetun joukkueen toimesta Käppärä näyttää kaatuvan, ja hänet julistetaan sankarivainajaksi. Mutta tapahtuu skandaali, joka asettaa vallanpitäjät inhottavaan tilanteeseen: sankarivainaja herää eloon ja rupeaa puhumaan. Sota, sen järjettömyys on Henrik Tikkaselle tärkeä asia, johon hän on palannut romaanissaan Unohdettu sotilas ja monissa myöhemmissä kirjoissaan. Viimeinen sankari huipentaa teeman säälimättömäksi satiiriksi, jossa näkyvät tikkaslaiset tuntomerkit: aforistinen kirpeys, härski hilpeys ja hymytön vakavuus. (Takakansiteksti)

Kirjailija

Henrik Tikkanen (1924, Helsinki – 1984, Espoo) oli suomenruotsalainen kirjailija ja taiteilija. Hän toimi pakinoitsijana ja piirtäjänä Hufvudstadsbladetissa 1947-1967, minkä jälkeen hän toimi Helsingin Sanomissa vuoteen 1984 asti. Tikkanen syntyi merkittävään kulttuurisukuun. Hän valmistui ylioppilaaksi Helsingin Suomalaisesta Yhteiskoulusta 1943. Hänen toinen puolisonsa vuodesta 1963 oli kirjailija Märta Tikkanen. Kirjailijana Tikkanen muistetaan parhaiten vuonna 1975 alkaneesta muistelmasarjastaan. Sarja tunnetaan osoitetrilogiana, joka koostuu teoksista Kulosaarentie 8 (1975), Majavatie 11 (1976) ja Mariankatu 26 (1977). Myöhemmin sarjaa jatkoivat vielä teokset Yrjönkatu (1980) ja Henrikinkatu (1982). Kukin muistelmateos on saanut nimensä osoitteesta, joka on ollut Tikkaselle keskeinen kuvattuna aikana. Sarjan keskiössä on Tikkanen ja hänen perheensä, ja siinä kuvataan suomenruotsalaista sivistyneistöä 1920-luvulta 1970-luvulle asti.  

Henrik Tikkanen, Wikipedia (fi)

Henrik Tikkanen, Ylen Elävässä Arkistossa