Budapest 1944. Juutalaispojan bussimatka työpaikalle katkeaa yllättäen poliisin pysähtymiskäskyyn. Ensimmäinen yö kuluu santarmiaseman hevostallissa lukkojen takana, seuraavana päivänä poika astuu tuhansien muiden kanssa junaan. Vielä Auschwitziin saapuessaan hän uskoo aloittavansa uuden, paremman elämän. Tuoreen nobelistin pääteos, ”yksi vaikuttavimmista ja kirjallisesti ehkä loistavimmista natsien keskitysleirien omaelämäkerrallisista kuvauksista.” (Expressen)   (Takakansiteksti)

Kirjailija

Imre Kertész (1929, Budapest – 2016, Budapest) oli unkarilainen kirjailija, joka sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2002. Useimmat Kertészin kirjat käsittelevät joko elämää keskitysleireillä tai keskitysleirikokemusten vaikutusta myöhemmissä elämänvaiheissa. Kertész syntyi juutalaiseen perheeseen Budapestissä. Keväällä 1944 hänet pakkosiirrettiin 7 000 muun unkarinjuutalaisen kanssa Auschwitziin ja muutaman kuukauden kuluttua edelleen Buchenwaldiin. Keväällä 1945 liittoutuneet vapauttivat keskitysleirin, ja Kertész palasi Unkariin, missä hän työskenteli toimittajana vuoteen 1951. Suoritettuaan kaksivuotisen asepalveluksen Kertész toimi kääntäjänä. Hänen esikoisteoksensa Kohtalottomuus (Sorstalanság) ilmestyi vasta vuonna 1975, sillä Unkarissa maan natsimenneisyydestä vaiettiin. Se kertoo teini-ikäisen pojan keskitysleirikokemuksista, joita kuvataan toteavalla tavalla. Kirjan pohjalta on vuonna 2005 tehty Kertészin käsikirjoittama elokuva Fateless – ikuisesti merkitty.

Imre Kertész, Wikipedia (fi)

Imre Kertész, The Nobel Prize in Literature 2002, The Official Web Site of the Nobel Foundation