Huovishuumori näyttää taas kaikki vahvat puolensa, nauru irtoaa silloinkin kun ei edes osaa odottaa. Kenties Sotkamon ääni on tällä kertaa hieman totuttua piruilevammalla päällä. Mutta sitä hauskempaa on kansalla. Sitten Lampaansyöjien ei ole ollut aihetta yhtä estottomaan herkutteluun. Huovisen uudet lyhyet erikoiset kattavat koko ihmiselon kentän seksistä sielunvaellukseen, ihmissyönnistä imperialismiin. Kirjan nerokkaat sisäpoliittiset näkemykset ja ulkopoliittiset oivallukset eivät voi jäädä ilman vastakaikua laajan lukijakunnan keskuudessa. (Takakansiteksti)

Kirjailija

Veikko Huovinen (1927, Simo - 2009, Sotkamo) oli suomalainen kirjailija ja metsänhoitaja. Hänen ollessaan puolivuotias perhe muutti Sotkamoon, jossa missä hän asui kuolemaansa asti. Hän opiskeli Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa, ja valmistui metsänhoitajaksi vuonna 1952. Opi skeluaikanaan hän oli hiljainen ja eristäytynyt, ja sellaisena hän piti itseään myöhemminkin. Yli viidenkymmenen kirjailijavuotensa aikana hän esiintyi julkisuudessa harvoin. Huovinen työskenteli metsänhoitajana ennen kuin jättäytyi vapaaksi kirjailijaksi vuonna 1958. Kirjoittamisen ohella hän toimi myös kirjojen toimittajana ja kuvateosten tekstien tekijänä. Huovisen vuonna 1952 ilmestynyt teos Havukka-ahon ajattelija nousi yhdeksi hänen tunnetuimmista teoksistaan. Havukka-ahon lämmin huumori ja luonnonkuvaus vetosivat suomalaisiin ja tekivät hänestä hetkessä yhden Suomen rakastetuimmista kertojista. Huovisen teosten ilmapiiri on useimmiten elämänmyönteinen, ja niiden huumori on iloista ja tarttuvaa. Erilaisten huumorin asteiden kirjo ja kainuulainen murre antavat Huovisen kansanomaiselle ilmaisulle ja yhteiskuntakritiikille syvyyttä. Hän kirjoitti yli kolmekymmentä teosta, ja niitä on käännetty lukuisille kielille.

Veikko Huovinen, Wikipedia (fi)

Veikko Huovinen, Kirjasampo.fi