Andréa Malgas, värillinen nainen, on jättänyt taakseen kotimaansa Etelä-Afrikan. Takana ovat myös loputtomat nöyryytykset, joita hän on saanut kokea ihonvärinsä takia, häpeä suhteesta valkoihoiseen mieheen, ensimmäiseen rakkauteen. Andréa vaeltaa Ranskan Provencea tutustuakseen paikkoihin, joissa hänen rakastajansa Paul, valkoihoinen hänkin, tekee elokuvaa aiheena ruttomuuri, keskiaikainen muistomerkki taistelusta ruttoa vastaan. Andréan vaellus Provencen kukkuloilla on myös matka omaan menneisyyteen. Paul on kosinut häntä, nyt hän ymmärtää että suostuminen merkitsee valintaa, suojautumista rutolta, lopullista kotimaan hylkäämistä. Matkallaan Andréa tapaa Mandalan, mustan vallankumouksellisen, joka on valinnut taistelun. Mandala nostaa Andréassa esiin kysymyksiä, joita hän on paennut: voiko heidän kotimaassaan riehuvaa ruttoa välttää pakenemalla, eikö apartheidin tuhoaminen vaadi taistelua. Romaalin hallitseva persoona on Andréa, vapaa, levottomasti ratkaisua etsivä, intohimoisesti kokeva nainen. Ruttomuurissa André Brink tilittää kenties omakohtaisemmin kuin koskaan suhdettaan kotimaansa todellisuuteen niin kirjailijana kuin kansalaisena. Sillä kuten hän on sanonut, ei ole sattumaa että romaanin päähenkilö on nimeltään Anrdéa.

Kirjailija

André Brink (1935 - 2015) on etelä-afrikkalainen kirjailija, joka työskenteli englannin kielen ja kirjallisuuden professorina Kapkaupungin yliopistossa. Brinkin teoksissa oli aina 1990-luvulle asti selvä poliittinen, rotujen tasa-arvoa puolustava sanoma. Apartheidin päättymisen jälkeen Brink käsitteli teoksissaan muun muassa eristäytymistä muusta maailmasta sekä Afrikan historiaa 1900-luvun alkupuolella. André Brink oli kolmesti ehdolla Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Brinkin teoksia on suomennettu 15 kappaletta.

André Brink, Wikipedia