Ensimmäinen piiri on Aleksandr Solženitsynin romaani vuodelta 1968. Se käsittelee neuvosto-yhteiskuntaa Solženitsynille tyypillisesti vankien näkökulmasta. Kirjan konteksti poikkeaa esimerkiksi Vankileirien saaristosta siinä, että kuvauksessa keskitytään Gulagin valoisimpiin kuuluvaan paikkaan, akustiikkatutkimusta tekevään Marfinon laboratorioon Moskovan liepeillä. Teos ei ole Vankileirien saariston tavoin dokumentaristinen, vaan pääosassa ovat vankien ihmissuhteet poikkeuksellisessa ympäristössä. Romaanin tapahtumapaikkana on Moskovan lähellä sijaitseva erikoisvankila, jossa on yli kaksisataa vankia. Useimmat ovat eteviä insinöörejä, jotka ovat saapuneet Siperian keskitysleireiltä ja rintamalta. He saavat työskennellä omalla alallaan, heillä on valkoista leipää ja voita. Mutta silti he ovat helvetissä - vaikkakin sen ensimmäisessä piiriissä, kuten yksi heistä sanoo Danten Jumalaista näytelmää lainaten.

Kirjailija

Aleksandr Solženitsyn  (1918-2008) oli venäläinen kirjailija ja  historioitsija. Erityisesti hänet tunnetaan Neuvostoliiton vankileiri-järjestelmästä kertovista teoksistaan, joihin kuuluvat muiden muassa Ivan Denisovitšin päivä (1962), Syöpäosasto (1968), Ensimmäinen piiri ja Vankileirien saaristo (1973–1976). Hänen kuollessaan maailmassa oli myyty yli 30 miljoonaa hänen kirjoittamaansa kirjaa. Niitä oli käännetty noin 40 eri kielelle. Solženitsynille myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 1970. (wikipedia)

Aleksandr Solženitsyn, Wikipedia