"Talo Mr Biswasille" on neljäs ja eittämättä kypsin Naipaulin varhaistuotannon trinidadilaisaiheisista romaaneista. Se avasi ilmestyessään 1960-luvun alussa Englannissa Naipaulille tien maailmanmaineeseen, ja sen sivuilla elää rehevänä ja alkuperäisenä hänen oma lapsuudenmaailmansa. Nimihenkilön mallina on Naipaulin isä hamasta huonoin entein alkaneesta syntymästä kuolemaan. Isän ja hänen värikkään perhekuntansa lannistumaton elämän kamppailu, jonka tavoitteena on joskus omistaa oma talo, johon perheineen vetäytyä, on kuvattu kuin pojan hymyn ja kyynelten lävitse suodattaen, ja juuri se antaa teokselle sen lämmön ja rakastettavuuden, Vuolaassa elämänvirrassa on vaikea itse ohjailla kulkuaan, köyhyys ja taitamattomuus asettavat kapuloita tielle, puhumattakaan erinäisistä avioliiton mukanaan tuomista kompastuskivistä, mutta tavoitteensa mr Biswas yhtä kaikki tavoittaa. Teos on perusluonteeltaan kuin kauas etäytyneen pojan kunnianteko isän ohella koko lapsuusmaailmalle. (Manninen Kerttu, Arvostelevaa kirjaluettelo 4/1985)

Kirjailija

V. S. Naipaul (oik. Vidiadhar Surajprasad Naipaul, s. 1932 Changuanas, Trinidad ja Tobago) on trinidadilais-brittiläinen kirjailija, jolla on intialaista sukujuurta. Häntä pidetään yhtenä merkittävimmistä elossa olevista brittikirjailijoista. Naipaul palkittiin Nobelin kirjallisuuspalkinnolla vuonna 2001. Hänen isoisänsä työskenteli sokeriruokoviljelmällä ja hänen isänsä oli toimittaja ja kirjailija. Naipaul muutti Britanniaan vuonna 1950 ja suoritti BA-tutkinnon Oxfordin yliopistossa 1953. Hänen esikoisteoksensa The Mystic Masseur (Täysinoppinut hieroja) julkaistiin vuonna 1957. Naipaul on kirjoittanut proosan lisäksi matkakirjoja. Hän asuu Englannin Whiltshiressä, Stonehengen lähellä.

V. S. Naipaul, Wikipedia (fi)

V. S. Naipaul, The Nobel Prize in Literature, 2001