Gabriel García Márquez oli 22-vuotias aloittaessaan esikoisteostaan, pienoisromaania Rojumyrsky, joka julkaistiin vuonna 1955. Jo tässä kirjassa on keskipisteenä viidakon keskellä torkkuva kolumbialainen kyläpahanen Macondo, kuvitteellinen pienoismaailma, jonka ihmisten ja vaiheiden kautta vuoden 1982 nobelisti kertoo suurenmoisia ajatuksiaan myöhemmissä teoksissaan ja ennen kaikkea eepoksessaan Sadan vuoden yksinäisyys. Päivälleen kaksikymmentäviisi vuotta sitten tohtori astui everstin taloon ja pyysi ruohoa syödäkseen. Hiljainen, keltasilmäinen mies, jonka otaksuttiin olevan ranskalainen. Iltapäivän ensimmäisten tuntien sietämättömässä kuumuudessa, kello puoli kolme syyskuun 12. päivänä vuonna 1928 eversti valmistautuu hautaamaan omituisen tohtorin. Macondolaiset ovat vuosia vartoneet täydestä sydämestään tätä kuolemaa. Kaikki ovat halunneet nähdä miehen mätänevän omaan loukkoonsa. Nyt eversti pienine apujoukkoineen aikoo riistää heiltä kauan kaivatun nautinnon. Ruumiin äärellä puolen tunnin aikana käy selville kylän rappio yhden perheen kolmen sukupolven ajalta. Kertojina ovat eversti, hänen tyttärensä ja tyttärenpoikansa. Kuolleen miehen menneisyys paljastuu yksityiseksi helvetiksi, josta asteittain rakentuu ennusmerkkien tavoin myös tarina väistämätöntä loppuaan kohti kulkevalle Macondolle.  (takakansi- ja lieveteksti)

Kirjailija

Gabriel García Márquez (1927-2014) oli kolumbialainen kirjailija, toimittaja ja poliittinen aktivisti. Hän asui pääasiassa Meksikossa ja Euroopassa. Latinalaisessa Amerikassa García Márquez tunnettiin lempinimellä ”Gabo”. García Márquez sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1982.