Tuore ja järkyttäväkin kuvaus kirjallisuutemme tunnetuista rakastavaisista alkaa kummankin syntymästä ja seuraa heidän kasvunsa vaiheita ja teittensä lomittumista, kunnes tilanteet taas tihentyvät vuonna 1913. Ensikohtaamisesta siihen on jo kuljettu pitkä matka. Molemmat ovat ehtineet avioitua, erota ja olla hetken yhdessä myös keskenään. Vähitellen suuri rakkaus on muuttunut ystävyydeksi. L. Onerva on antanut kuuluttaa itsensä säveltäjä Leevi Madetojan kanssa, ja Leino jopa mennyt naimisiin Aino Kajanuksen kanssa. Leino eroaa, mutta Onervan liitto kestää, ainakin periaatteessa, sota-ajan ja sairauksien traagisen ajan läpikin Madetojan kuolemaan 1947. Myös Leinolla ehtii olla vielä muitakin yrityksiä rakkauden poluilla. Ystävyyden ja rakkauden lisäksi Leinon ja Onervan suhdetta värittävät voimakkaat ristiriidat. Kumpikin kaipaa ehdotonta hyväksyntää ja palvontaa, kumpikin haluaa kirjailijana luoda oman uransa. Yhdessäelo ei luonnistu, silti heidän kohtalonsa näyttävät aina risteävän ja solmiutuvan toisin. Erossa ollessaankin Nalle ja Moppe hakevat tukea toisistaan. Hannu Mäkelän vaikuttavan kaksoiselämäkerran keskiössä on Eino Leinon (1878-1926) ja L. Onervan (1882-1972) rakkaustarina, johon myös Leevi Madetoja oleellisesti kuuluu. Sen ohella teos laajenee kuvaukseksi viime vuosisadan alun taiteilijoiden elinehdoista, ikuisesta rahapulasta, esteettisestä ja eettisestä kamppailusta. Ja kaiken matkaa on läsnä inhimillisten tunteiden koko skaala: rakkaus, kaipuu, onni, pelko ja tuska. (Takakansiteksti)