Japanilaiset ovat tunkeutuneet englantilaisten puolustuslinjojen lävitse Singaporen laitaosiin. Savu peittää palavan kaupungin. Muutamia tunteja ennen kaupungin lopullista antautumista kokoontuu meren rantaan joukko ihmisiä, joilla on yksi yhteinen pyrkimys: päästä pakoon lähestyviltä japanilaisilta. Joukko on kirjava - siihen kuuluu uupuneita sotilaita, sairaanhoitajattaria, jopa pikkupoikakin - niin, ja kenraali Farnholme, jonka pakenemishalu vaikuttaa suorastaan luvattoman kiihkeältä. Nämä ihmiset pääsevät pakoon pienellä laivalla joka on häikäilemättömien konnien komennossa. Mutta heidän pakoretkestään muodostuu epätoivon purjehdus, joka merkitsee yli-inhimillisiä ponnistuksia, pelkoa, janoa ja kuolemaa. Vaara uhkaa ilmasta, veden pinnalta ja pinnan alta. Japanilaiset Zero-hävittäjät, sukellusveneet ja sotilaat yrittävät kaikkensa tehdäkseen lopun pakomatkasta. (Takakansi)

Kirjailija

Alistair MacLean (1922 Glasgow, Skotlanti – 1987 München, Saksa) oli skotlantilainen romaanikirjailija, joka kirjoitti menestysjännäreitä ja seikkailukirjoja. Niistä parhaiten tunnetut ovat Saattue Murmanskiin (1956) ja Navaronen tykit (1957). MacLean palveli toisessa maailmansodassa Britannian laivastossa torpedomiehenä. MacLeanin esikoisteos Saattue Murmanskiin perustui hänen omiin sotakokemuksiinsa. Teoksen suuren menestyksen jälkeen MacLean pystyi omistautumaan sotatarinoiden, vakoilujuttujen ja muiden seikkailutarinoiden kirjoittamiselle. 1960-luvun alkupuolella MacLean julkaisi kaksi kylmän sodan maailmaan sijoittuvaa romaania salanimellä Ian Stuart. Luonnolla, erityisesti merellä ja arktisella Pohjolalla, on tärkeä rooli MacLeanin tarinoissa, ja hän käytti maailman monia eksoottisia paikkoja kirjojensa tapahtumapaikkoina. MacLeania viehättivät myös tekniset yksityiskohdat. MacLean julkaisi 28 romaania, novellikokoelman, sekä henkilökuvauksia.

Alistair MacLean, Wikipedia (fi)