Iris Kähärin Lyhty, loista sisältää 15 novellia: jokainen on kertomus naisesta, hänen suhteestaan ympäristöön ja yhteiskuntaan, hänen omista ajatuksistaan. Kokoelma on kuitenkin yhtenäinen. Kaikki novellit vaikuttavat toisiinsa, alku on tekijän lapsuudesta, loppu nykyhetkestä. Kokonaisuus on itse asiassa romaani, kappaleista rakennettu. Novelleissa on runsaasti hienoa ironiaa ja huumoria, mutta loppuponnen tekijä on kiteyttänyt kokoelman viimeiseen, niminovelliin: ”Minun on päästävä miettimään, mistä tämä murhe tulee, nämä vastoinkäymiset, tämä pakollinen valvominen, nämä raskaat päivät, tämä huono onni… Ja tuntee kuitenkin elävänsä, ainakin luulee tuntevansa, sammumaisillaankin, yllyttää itseään tunteeseen, joka on kuin pieni lyhty, jonka valoa jokainen mihin hintaan hyvänsä yrittää suojella. Loista lyhty, loista.” (Takakansiteksti)

Kirjailija

Iris Kähäri (1914 Viipuri – 1995 Helsinki) oli suomalainen kirjailija ja kansakoulunopettaja, joka syntyi Viipurissa ja joutui lähtemään evakkoon kahdesti. Kirjailijana Kähärin keskeinenä teemana oli kadotettu kotiseutu. Hänen palkittiin Valtion kirjallisuuspalkinnolla kolmesti (vuosina 1957, 1965 ja 1984).

Iris Kähäri, Wikipedia (fi)