Vuosikymmenen vaihtuessa 1920-luvun terhakka rakentajamieli vaipuu lamaan ja kyräilyyn. Tehtaita seisoo ja työläiset ovat kovilla, vasaran alle joutuu jopa vankkoja taloja. Juliniakin hätyytellään, mutta vanhaisäntä lohduttautuu ottotyttö Sylvin itsetietoisesta nuoruudesta. Nämä kaksi muodostavat romaanin yllättävän, rakennetta kannattavan voimakaksikon. Toisaalta Lauri kimpaantuu näyttämään missä se Julinin veri sittenkin virtaa. Joenpellon mahtavan romaanisarjan neljännessä kerronta sävyttyy aiempaa enemmän ihmisten sisäisistä kokemuksista. Aika - menestys ja pettymykset yhtä lailla - vievät jokaisen yhä syvemmälle kohti omaa minuutta. Matti Reima takertuu rahanteon rattaisiin, Salme Hänninen vanhentumisen rauhaan. Heikkinen, Matin uskottu apulainen, saa tuta elämän koleimman todellisuuden. Niin ikään Vieno tapaa vakaalla kunnallismiehen tiellään uuden ajan merkit ja miehet. Anja ja Inkeri työskentelevät saroillaan. Mutta Oskari! Miten onkin höyrähtänyt kun kukkoilee metsänomistajana eikä ole tietävinään liike-elämän pelisäännöistä. (Takakansiteksti)

Teos on Eeva Joenpellon Lohja-sarjan 4. teos.

Kirjailija

Eeva Joenpelto (vuodesta 1945 Hellemann, s.1921, Sammatti, k. 2004, Lohja) on suomalainen palkittu kirjailija. Hän sai kuudesti valtion kirjallisuuspalkinnon ja Finlandia palkinnon vuonna 1994. Ensimmäiset kaksi teostaan hän kirjoitti salanimillä Eeva Helle ja Eeva Autere. Joenpelto muistetaan eritoten 1970-luvun Lohja-sarjastaan. Häntä on pidetty vahvojen naisten kuvaajana – leima, jota vastaan kirjailija itse usein pyristeli. Keskeinen arvo Joenpellon työssä ja elämässä oli kunniallisuus: ”Että oltaisiin ihmisiksi.” Eeva Joenpellon teoksia on käännetty ainakin ruotsiksi, norjaksi, tanskaksi, viroksi, venäjäksi, unkariksi, islanniksi, puolaksi, tšekiksi, romaniaksi ja englanniksi. 

Eeva Joenpelto, Wikipedia

Ylen Elävä Arkisto: Eeva Joenpelto kertoo kirjailijantyöstään (kuvattu 23.12.1981)